Pelko,ahdistus ja väsymys

Pelko,ahdistus ja väsymys. Niistä on mun päivät tehty. Aamulla menee kauan, että pääsen sängystä ylös. Ellei sitten jostain kuulu kauheeta kolinaa tai satu olemaan kuun ensimmäinen maanantai ja kello 12.00 Silloin mä säikähdän että vähintäänkin maailmanloppu on tulossa. Sitten muistan ainiin. Tänään on taas ne hälytys harjoitukset mitkä ikinä onkaan. Sitten kun pääsen ylös en joko syö moneen tuntiin mitään tai sitten syön aivan vitusti. Päivä menee ihan helposti joko syödessä tai ei syödessä. Ehkä löydän itsestäni jotain patteja tai henkeä ahdistaa. Kirjoitan googleen. 'Keuhkosyöpä oireet' sillä mulla oli viime yönä yskä.  Jos en ole syönyt mitään koko päivänä niin viimeistään illalla alan tutkimaan jääkaapista eri vaihtoehtoja. Avaan jugurtin. Mietin miten jotkut on jossain tehneet tätä jugurttia ja ehkä niiltä on tippunut sinne hius tai mitä jos joku on kaupassa ruiskuttanut tähän jotain myrkkyä. Otan lusikallisen, toisen ja kolmannen. Alkaa pyörryttää. Noniin, näinkö mä kuolen? Myrkytettyyn jugurttiin? Rauhoittelen itteäni ja juon lasin vettä. Ajattelen että keksin vaan nämä kaikki jutut. Kaikki on ihan hyvin. Miksi kukaan ikinä laittaisi myrkkyjä johonkin jugurttiin mikä on muuten oikeasti jogurtti.

Olen aivan varma että mieheni on asentanut mikrofoonin asuntoomme ja nyt nauraa minulle kavereidensa kanssa kun satuin äsken laulamaan jipun lunta ja enkeleitä kappaletta. Mies on kyllä töissä. Vai onkohan. Mietin kauppaan lähtöä. Mitähän sitä laittaisi ulos päälle. Onkohan siellä kylmä. Viime ulkoilusta on jo ainakin kaksi päivää. No päätän lähteä. Olo piristyy kun saa raitista ilmaa, mietin miksen lähde useimminkin ulos kun tiedän sen helpottavan oloa. Kauppaan ei ole pitkä matka, joku 500 metriä. Kaupan edessä seisoo nuoria juopottelemassa. Yksi niistä laittaa käden taskuun. Mitä se sieltä kaivaa? Asetta. Meinaan romahtaa keskellä katua, sydän hakkaa kovemmin ja kovemmin. Aa Sytkäriä se vaan kaivo. Avaan kaupan oven ja yritän kävellä mahdollisimman huomaamattomasti vihreän korini kanssa kaupan mahdollisimman nopeasti läpi. Koriin tarttuu porkkana mehua, leipää, jogurtteja, maitoa, kahvia,  kokista, tupakkaa ja jotain muuta pientä ja turhaa. Kassa jonossa jotkut alakoulun tytöt naureskelevat. Onkohan mulla naamassa jotain. Yritän huomaamattomasti kokeilla onko mulla housuissa reikä. Voikohan ne nauraa jollekkin omalle jutulle vai nauraakohan ne mulle. Vihdoin mun vuoro. Annan kortin myyjälle ja oon ihan varma että mun tilillä ei ollukkaan rahaa ja joudun nolona vaan lähtemään kaupasta. Mutta onneksi näin ei käyny saan ostokset ja pääsen kotimatkalle. Matkalla oon ihan varma että takana kulkeva mies seuraa mua. Kiihdytän askeleita niin että loppujenlopuksi juoksen ja vihdoin oon meidän rapun ovella. Miestä ei näy missään joten näköjään eksytin sen. Kuljen rapun ovesta hissiin supernopeasti ettei tarvitse jakaa sitä kenenkään kanssa. Painan kolmosta ja pääsen vihdoin kotiin.

Jonkin aikaa katson telkkaria ja tupakalla käydessäni katselen tähtiä. Yksi niistä näyttää kauhean isolta. Ja ihankun se liikkuisi tänne päin. Eikä se ole lentokone, ei varmasti. Menen aivan paniikkiin meinaan soittaa miehelle mutta yritän hillitä itseni. Nyt en kyllä kuvittele. Kirjoitan googleen: 'taivaalla tapahtuu nyt' 'suurin tähti' jne.. Tunnin verran istun levottomana olkkarissa ja vähän väliä käyn verhon takaa katsomassa onko se tähti tullut lähemmäs. No en ole aivan varma. Jossain vaiheessa huomaan että tuo on vaan taas se sama tähti mitä pelästyn meilkein joka ilta ja kuvittelin vaan sen liikkuvan. Menen sänkyyn ja ajattelen, stressaan. Jossain vaiheessa nukahdan.

Ei mulla tämmösiä päiviä aina ole. On niitä parempiakin.