Tässä kesässä on erilaista se ettei mulle vielä oo tullu ihosyöpää, vaikka eletäänkin jo heinäkuun lopussa. Yleensä kesäsin ihosyöpä ilmaaantuu jo kesäkuussa, tai siis ensimmäisen auringossa olo päivän jälkeen.
Olin laivallakin.. Istuin pimeimmässä nurkassa kiskomassa kaksinkäsin viron puolelta kantamiani breezereitä. Jossain vaiheessa tyhjiä pulloja oli kertynyt niin paljon että päätin olevani tarpeeksi kännissä siirtymään tupakointi koppiin. Laiva keikkui puolelta toiselle. Suljin simäni ja rukoilin äänettömästi. 'mä en haluu kuolla vielä ja vittu mä en ikinä enää nouse laivaan.' hengissä kuitenki selvittiin. Tän leffateatteri ammuskelu kohtauksen takia päätin katsella leffat tästälähtien koti sohvalta käsin. Välillä kävi laivallakin mielessä että koska joku kaivaa aseen povarista. Huomasin tarkkailevani ympäristöä entistä tarkemmin. Jos joku näytti vähänki epäilyttävästä, halusin heti vaihtaa paikkaa. No mutta mikässiinä, kotimatka terminaalista taittui mukavasti autolla. Kuskilla oli varmasti rentouttava ajokokemus kun takapenkiltä ämmä huutaa ohjeita. Eikä mitä tahansa ohjeita vaan hysteeristä itkua jonka seasta saattoi erottaa 'mä en ikinä enää nouse auton kyytiin!'
